Britannian pääoppositiopuolue labour eli työväenpuolue on hallinnut menneen viikon uutisointia. Syksyhän on puoluekokousaikaa, joka tuo vuorollaan pääpuolueille vuoden parhaan tilaisuuden olla esillä. Vuoden ajan puoluetta luotsannut puoluejohtaja Ed Miliband sai lievästi positiiviset arviot medialta, mutta äänestäjiä hän ei näytä vakuuttavan.
Työväenpuolueen johto hallituspuolue konservatiiveihin verrattuna on uusimman YouGov-mielipidemittauksen mukaan säilynyt samana kuin se oli ennen puoluekokousta.
Työväenpuoluetta kannatti vastaajista 43 % ja konservatiiveja 37%. Trendi näyttää olleen hyvin sama koko tämän vuoden ajan. Ero on liian pieni, jotta se takaisin voiton työväenpuolueelle, jos vaalit pidettäisiin nyt.
Milibandille huono uutinen oli se, että äänestäjistä huomattavasti useampi kannattaa pääministeriksi viran nykyistä haltijaa David Cameronia kuin Milibandiä. Suosion ero on 14 %-yksikköä Cameronin hyväksi.
BLAIRIN PERINTÖ
Miliband piti tiistaina puoluekokouspuheensa, jossa ei ollut muuta selkeää vikaa kuin konkreettisten ehdotusten puute. Hänen esiintymisensä oli sujuvaksi harjoiteltu ja puoluekokousväki oli tyytyväinen. Miliband sai suosionosoituksia mm. silloin kun hän vakuutti, ettei ole Tony Blair.
Mutta epäilen, että monilla salissa tuli Milibandiä kuunnellessa Blairia ikävä – ei ikävä hänen Irak-politiikkaansa ja muita virheitä, mutta retoriikan lahjoja. Blairin puheet sähköistivät puoluekokoukset, ja hän otti karismallaan, huumorilla ja papillisella julistuksillaan yleisönsä.
Miliband on johtajakautenaan harvoin loistanut julkisuudessa poliittisilla aloitteillaan. Hän on pitkälle tyytynyt siihen, että on tehnyt pesäeroa niin Blairin kuin hänen seuraajansa Gordon Browniin.
Päivänpoliittisissa kysymyksissä hän menestyi parhaiten News of the World -lehtiskandaalin yhteydessä, kun hän tuomitsi työväenpuolueen aiempien johtajien liian läheiset suhteet mediamoguli Rupert Murdochiin.
HYVÄT VS. PAHAT
Nyt hän jatkoi tätä teemaa ja tuomitsi talouden ahdinkoon ajaneiden pankkien suosimisen. Hänen sanomansa yksinkertaistettuna oli, että niin moraalisesti hyvin käyttäytyviä yksilöitä kuin yrityksiä pitää suosia pahojen kustannuksella.
Miliband yltyi jopa kehumaan eräitä Margaret Thatcherin tekoja, kuten kunnallisten vuokra-asuntojen myymistä asukkaille, minkä työväenpuolue on aiemmin tuominnut. Miliband on vetänyt eroa ammattiyhdistysliikkeeseen ja arvostellut liittojen suunnittelemia lakkohankkeita.
Tästäkin huolimatta monet poliittiset kommentaattorit arvioivat, että hän on asemoinut itsensä liian vasemmalle. Milibandin ongelma on se, ettei kukaan ole vieläkään täysin selvillä, mitä hän edustaa ja mihin suuntaan hän puoluettaan vie.
Työväenpuolue potee nyt samaa vaivaa, mikä konservatiiveilla oli kolmen johtajan ajan ennen Cameronia: heikkoa oppositiojohtajuutta. Britannian talouden ongelmat ja koalitiohallituksen epäsuosio ovat pitäneet työväenpuolueen lievässä mielipidemittausjohdossa ilman sen omia ansioita. Ed Miliband uhkaa jäädä lyhytaikaiseksi välikauden johtajaksi, jos hän ei pysty parantamaan aloitteellisuuttaan, näkyvyyttään ja suosiotaan.
©Auli Valpola
BRITTIBITIT 
Keskustelu
Ei kommentteja.